Hupsista!

Kuvaava otsikko,
Hupsista - unohdin kiireiden keskellä blogin kirjoitusvuoroni toistuvasti!
Hupsista -ajattelin kirjoitella Hupsista :)

Tehiskausi on jo reilusti yli puolen välin, kuinka nopeasti aika onkaan mennyt! Meidän kohdalla kulunut aika sisältää lukemattomia pieniä oivalluksia, isompia avattuja solmuja, ihan oikeaa edistymistä. Toki nuoren koiran kanssa edistymistä kuuluisikin tapahtua, jollei edisty, niin kannattaa pohtia mitä ja miten treenaa, tätä joudun hokemaan itselleni aika usein, omat treenini kun eivät ole aina suunniteltu sen mukaan että "mitä asiaa haluan tällä treenillä parantaa tai vahvistaa" vaan aika usein päädytään vain treenaamaan jotain kivaa ja hauskaa.

Toki työtä on meillä vielä miljoonasti enemmän edessä kuin takana, ja isojakin ongelmia ratkomatta, ja pitkä matka vasta alussa, joka tapauksessa, olen tyytyväinen siitä mihin suuntaan on menty, ja tehistreenit ovat olleet tässä isona apuna. Toki itsellänikin meni aikansa ennen kuin opin hyödyntämään täysin esim. paritreeneissä tarjolla olevan avun, jotenkin perisuomalainen ajatus "no jos vähän liikkuroit mutta kyllä me sitten pärjätään että ei varmaan enempää apua tarvi, ei kai nyt ole liikaa vaivaa jne."

Mikä tehoryhmässä mielestäni on myös ollut erityisen hyvää, niin treenikaverit ovat ihan aidosti kiinnostuneet toisten treeneistä!

Mutta siitä Hupsista

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olemme
-rakentaneet tunnarin
-rakentaneet kaukot

-kasvattaneet seuruun motivaatiota ja saaneet aikaiseksi loikkivan koiran (mä tykkään, tuomarit ehkä ei)
-edelleen pää dyykkailee seuruun liikkeillelähdöissä, mutta jos nyt totta puhutaan niin kai niitä olisi voinut vielä enemmän (!) treenata

-painineet kaikennäköisten ahdistusten ja ahdistuneiden laamahupujen kanssa ja tehneet suuren oivalluksen (jälleen kerran sen saman). Ohjaajan omalla mielialalla ja ajatuksilla on todella suuri vaikutus koiran mielentilaan. Jos ohjaaja on jo kotoa lähtiessa ahdistunut siitä että koira ahdistuu treeneissä, niin näin tulee todennäköisesti käymään, jos ohjaaja sen sijaan ajattelee että vitsit kuinka siistiä saada treenata, koira on terve, olemme molemme hengissä jne. ja yrittää ahdistelun sijaan nauttia treeneistä niin kappas, iloisella ohjaajalla on mukanaan arvoisensa koira. Hassua etten tätä aikanaan kerrasta oppinut, vaan sama piti käydä läpi toisenkin koiran kanssa.

-toinen tärkeä opetus (tuhatta kertaa) on ollut mieti mitä treenaat, jos treenaat noudon vauhtia, niin et voi samassa treenissä nipottaa vinosta perusasennosta, vaan sitä perusasentoa on treenattava erikseen! Mä kun aina luulen pilkkovani asioita, pilkon ehkä, mutta silti niin vaikea keskittyä siihen treenattavaan asiaan!

-kauden aikana on käyty läpi se kun Hups ei osannut/uskaltanut/ei tiennyt että sallittua tarjota olkkarin ulkopuolella mitään. Tästä päästiin koiraan joka karkailee ihan itse suorittamaan kaikkia irtoamista vaativia tehtäviä (ruutu, tunnari, merkki). Tällä hetkellä yritämme kovasti rakentaa arvoa luvan kysymiselle, kyllähän se käskyn kanssa pysyy varastamatta, mutta haluaisin että koira itse haluaa pysyä ja odottaa käskyä, eikä pysy siksi että käsketään.

Olen kovasti miettinyt sitä koska koira on koevalmis, Vapun luennolta mieleen on jäänyt "kun luokan liikkeiden suorittaminen on rutiinia". Ja lähemmäs tätä ollaankin nyt pyritty pääsemään, toisaalta, yleensä tykkään noudattaa vähän alla olevan tyyppisiä ohjenuoria, (kuvat pöllitty netistä) koska mitä enemmän tokoakin treenaa, sitä enemmän omat kriteerit kasvaa, ja etenkin vanhemman koirani kanssa olen joutunut pohtimaan "entä jos se kuolee ennen kuin uskallan taas mennä kokeisiin, kuinka paljon mua sitten kaduttaa ettei käyty" (koira ei siis ole vielä kovin vanha, mutta sen sukulaiset eivät ole olleet erityisen pitkäikäisiä)

 

 



Laitan tähän vielä tämmöisen tsempparilinkin, jos jotakuta jännittää mennä kokeisiin niin tällaisiakin suorituksia siellä on nähty;) Käytän usein vanhempaa koiraani itselle esimerkkinä kun yritän vaikka pienentää jännitystä, hoen jotain "no mutta Hupsin kanssa ei tarvitse pelätä että se karkaa kehästä syömään jonkun nakkipussin"

Mitä tuo video minulle itselleni kertoo, niin koevalmius ei ensijaisesti ja tärkeimpänä tarkoita minulle omien koirieni kohdalla sitä että ne nyt varmasti osaisivat liikkeet rutiininomaisesti, tekisivät ihan 99% varman ykkösen (vaikka tietenkin niitä ykkösiä varten kokeissa käydään) , ihan oikeesti mulle tärkeintä on että koiralla on kivaa kehässä ja se uskoo itsensä ja uskoo tekevänsä oikein ja haluaa tehdä, väärä tunnari, väärä kaukovaihto, reipas stopista läpijuoksu, ihan sama, kunhan tekee ja yrittää. Toki omien kriteerien kiristyessä "virheitä" (= ohjaaja ei ole osannut opettaa) on aina vaikeampi ohittaa.

Vanhemman koirani kanssa meillä tuli se kiva ensin ja liikkeet sitten. Hupsilla on liikkeet, mutta kivaa vielä työstetään, ja tämä jos mikä on haaste ohjaajalle! Ja onhan se myös itsensä soimaamisen paikka, mutta mietimme ennemmin sitä mitä voimme tehdä tänään ja huomenna kuin mitä olisi pitänyt tehdä vuosi sitten toisin :)

ps. se on salakavalasti siirtänyt seuraamispaikan inasen liian eteen