Heidin treenit 28.11.

Tällä viikolla olimme treenaamassa Heidin valvovan silmän alla. Porukka saikin jälleen kerran hyviä vinkkejä, miten edetä kohti hienoja suorituksia. :) Tässäpä jotain vinkkejä:

* Luoksetulon pysähdyksissä paljon läpijuoksuja varsinkin jos on vahvasti ennakoiva koira. Esim. 5 läpijuoksua ja 1 pysäytys. Palkkaamisessa voi miettiä, että voi palkata maahanmenostopin, seisomisen ja sivulle tulemisen/eteen tulemisen eri tavalla. Esim. jossain voi olla takapalkka, jossain koira saa namin, jossain koira vapautetaan edessä olevalle lelulle ym. Tietenkin niitä täytyy sitten käyttää joka kerta päättämällään tavalla. Tätä tapaa palkata voi myös käyttää jäävissä liikkeissä. Jos halutaan koiran liukuvan maahanmenostopissa, niin koira kannattaa palkata edessä olevalla lelulla. Ylempien luokkien luoksetulo on haastava liike treenata, koska se on yhtä ylä- ja alamäkeä. Oikean tasapainon löytäminen treenaamisessa on varmaan lähes mahdoton tehtävä (kirjoittajan mielipide).

*Liikkeestä istumisessa yksi mahdollinen hitautta aiheuttava tekijä on koiran väärä tekniikka. Koiran pitäisi vetää takapää alle, ei peruuttaa etutassuilla istumaan. Eli tekniikka on oltava eri kuin kaukokäskyissä. Tätä voi treenata näin: nami kädessä, käsi eteen ja ylöspäin, jotta koira vetää peppunsa eteenpäin istumaan. Sanonpa vaan, että haastavaa muuttaa tekniikkaa, jos koira on jo vahvasti oppinut tekemään väärin.

*Zetassa treenattiin ohjaajan liikkumista. Ohjaajan tulee jättää n. 0,5 m väliä törppöön. Koiran kanssa aloittaessa treenaamaan liikettä se kannattaa pilkkoa. Treenaa erikseen jättöjä, koiran ohituksia ja koiran mukaan ottamista liikkeessä. Palkkaamisessa voi miettiä samaa systeemiä kuin luoksetulon pysähdyksissä.

*Ruutua treenatessa koiran kutsumista sivulle seuraamaan voi treenata kierron kanssa. 

*Kokeessa vallattoman koiran kanssa kannattaa treenata paljon kisamaisia treenejä, joissa ohjaaja on jämäkkä ja puuttuu koiran vallattomaan käytökseen. Kannattaa myös vähentää palkkaamista. 

21.11 B-tehiksen häiriötreenit

B-tehiksellä oli tällä viikolla vuorossa häiriötreenit. Koirien keskittymistä ja häiriönsietoa testattiin monin tavoin, ja oli ihan superkivaa, ja välillä melko haastavaa! 

Kivaa mutta kuumaa!

Häiriöistä pahin monelle oli kissalta tuoksuva leluhiiri :)

 Alkuun tehtiin häiriköityä seuraamista jäävien liikkeiden yhteydessä, apuohjaajat huuteli häiriökäskyjä joihin koira ei saanut reagoida. Alla olevassa kuvassa Osmo pätevästi sulkee häiriöt ulkopuolelle :)

Seuraavaksi harjoiteltiin jäävissä asennoissa pysymistä häirittynä. Apulaiset heitteli leluja ja antoi häiriökäskyjä. Hups ja Hurja näyttää esimerkkiä. Vaikka koirat näyttävät kuvissa kovin viattomilta ja päteviltä, meinasivat ne molemmat langeta häiiröihin; Hupsille leluhiiri oli vastustamaton, Hurjan mielestä ihanat vetolelut taas olivat superhoukuttelevia :)
 

  

 Treenasimme myös paikallaoloja häirittynä, apuohjaajat yrittivät houkutella koiria mm. menemään maahan tai istumaan peruasentoon. Paikkamakuuta harjoiteltiin myös niin että vieressä toiset koirat leikkivät, tekivät luoksetuloja tai harjoittelivat kauko-ohjausta. Lopuksi harjoiteltiin paikallaoloa myös kun joku koirakko teki agilityesteitä. Haastavaa! :)


 Video
 

 Noutoa harjoiteltiin niin että kapula heitettiin keskelle lelumerta. Koiran oli toivottavaa noutaa heitetty esine, ei kissanleluja tai muita esineitä (mukana mm. reppu jossa oli koirannameja). Joillekin koirille tämä oli vaikeampaa kuin toisille. Osalle koirista tehtävää vaikeutettiin vielä niin, että häiriöihmiset heittivät myös leluja, ja koiran oli silti noudettava se kapula jonka sen ohjaaja heitti.

Hurja on pätevänä :)

Whimsy pohtii mikä esine pitikään noutaa...

Lopuksi teimme koirien kanssa myös ruutuun lähetyksen, missä matkan varrella oli leluja ja merkkejä.

Hyvä Ronja!

Hurjalla oli treeneissä superhauskaa, koska se on ollut treenitauolla noin puolitoista viikkoa tassuhaavan takia. Hyvin pysyi tossu vauhdissa mukana ja onneksi haava on jo aika hyvin alkanut  parantua.


Häiriötreeneissä oli hauskinta se, kun koirista näki miten ne joutuivat keskittymään ja tsemppaanaan jotta ne eivät tulisi huijatuiksi häiriöistä. Ryhmän ilopilleri Ronja sen sijaan otti häiriöleluista kaiken ilon irti, mikä sekin oli kyllä kieltämättä hauskaa :)

Lisää kuvia

Tehokastakin tehokkaammat Tehis-treenit 14.11.

Olimme alunperin B-ryhmän kesken suunnitelleet tälle illalle häiriötreenit, mutta koska meitä pääsi paikalle vain neljä, päätimme siirtää häiriötreenit ensi kertaan ja sen sijaan otimme nyt vapaatreenit eli jokainen koirakko treenasi sitä mikä sillä hetkellä tuntui tärkeältä. Aikaa meillä oli ruhtinaallisesti, joten ehdimme tehdä paljon.

Aloitimme treenit paikkamakuulla ja -istumisella. Ronjalle istuminen on ollut ihan super-vaikeaa, koska olen tehnyt juuri sen tyypillisen aloittelijan virheen, että ollaan treenattu melkeinpä 5 vuotta pelkästään paikkamakuuta. Tällä hetkellä pystyn vaihtelevasti tekemään todella lyhyitä paikkaistumistreenejä. Näissä treeneissä aika (n.40sek) oli sopiva ja välipalkkauksella Ronja kykeni istumaan tuon ajan vaikka peilistä näinkin sen olevan melkoisen etunojaisessa asennossa. Hauskaa tässä on se, että kun käytiin ekan kerran avo-kokeessa (ensimmäistä kertaa ohjaaja piilossa kokeessa), niin Ronja nousi ehkä minuutin kohdalla istumaan ja kiltisti ISTUI -siis juu istui sen loput 2 minuuttia. Eli todistettavasti Ronja kyllä kykenee siihen - kun vaan saisin sen ymmärtämään asian :)

Ronjan kanssa olimme viikonloppuna juuri HSKH:n järjestämässä Lentsun (Leena Välimäki) koulutuksessa ja pääasiassa sieltä eväiksi saamiamme asioita sitten harjoiteltiin tällä kertaa. Ihan varmasti joskus olen kuullut aiemminkin sellaisen hienosäätö-seikan, että kun puhutaan seuraamisen kontaktista, se EI suinkaan tarkoita sitä, että ohjaaja pitää tiukan katsekontaktin koiraan vaan päinvastoin. Jostain syystä allekirjoittanut ohjaaja on tässä kohtaa kääntänyt asian nurinperin ja sitä nyt koitetaan korjailla avustajan sekä peilin avulla. Mistä saisikaan sen luottamuksen siihen, ettei se koira siitä viereltä mihinkään häviä, vaikkei sitä tuijotakkaan vähintään silmäkulmasta? (Epävarman ohjaajan lisäys: "mutta kun se oikeasti saattaa kadota siitä.. ") - onhan tuossa puoli totuutta, näin tosiaan saattaa käydä kun Ronjasta on kysymys, mutta olisiko se nyt sitten maailmanloppu ? - eikö elämässä pidä ottaa riskejä?! Varsinkin, kun se toinen puoli totuutta on, että a) koira osaa seurata, b) koiran kontakti paranee kun en itse painosta sitä ja annan sille tilaa tehdä töitä c) se on huomattavasti paremman näköistäkin...

Seuraamisen lisäksi Ronja sai harjoitella sille äärimmäisen vaikeita (lue: ohjaaja ei osaa opettaa) pysähdyksiä. Teimme stoppeja sekä luoksetuloa että ruutuun tai muuhun kohteeseen pysähtymistä ajatellen. Jälkimmäissä harjoitukessa ongelmaksi muodostui hallissa kuuluva kova haukunta, joka ilmeisesti peitti melko hyvin minun "seis" käskyni varsinkin kun koira tässä harjoituksessa juoksee minusta poispäin. Jatkamme tätä harjoitusta seuraavaksi siis hieman hiljaisemmissa tilassa. Luoksetulon stoppia ollaan harjoiteltu jo iäisyys ja itse meinaan säännöllisin väliajoin vaipua epätoivoon sen kanssa.  Todellisuudessa jos tuo "iäisyys" pitäisi paikkansa ja oltaisiin tosiaan aloitettu jo silloin alkuaikoina, niin tuskin tällaista ongelmaa meillä olisi nyt. Jälleen lisätään listaan "tee niin ensi kerralla" (joka muuten on hyvin pian, koska pentu kotoa jo löytyy).

Kaikkeen tähän epätoivoon mahtui kuitenkin monia onnistumisia ja hyvää mieltä. Ronjalla oli jälleen ihan hurjan hauskat treenit ja itsekin lähdin treeneistä hyvillä mielin kotiin. Kuinkas muutenkaan kun meillä on ihan superkiva ryhmä :)

Kokeenomaista treeniä

Tämän viikon treenit perustuivat kokeenomaiseen treeniin. Ensin tehtiin taas rutiininomaisesti paikkamakuu ja -istuminen. Sen jälkeen kaikilla oli kellosta laskettu aika tehdä valmiiksi suunnitellut liikkeet. Me tehtiin Osmon kanssa ensin seuraamista liikkuroituna ja saatiin läksyksi treenata perusasentoja ("liike seis- osioita). Tehtiin myös luoksetulo. Eteentuleminen on nyt tosi hyvä mutta vauhti vähän liian kova. Törmäsi muhun aika vauhdilla mutta jäi silti oikeaan paikkaan. Lopuksi otettiin vielä hyppyä, Osmo hyppää nykyään ihan hyvin mutta seuraavaa vaihetta pitää vielä työstää. Muita liikkeitä, mitä näin otettavan oli noutoja, jääviä ja luoksetuloa.

Paikallamakuut alkavat sujua kaikkien puolesta. Ensimmäisissä hallitreeneissä häiriö hallin täyttävistä agitreenaajista oli todella vaikea (mehän treenaamme siis kentällä 1 samalla, kuin kentillä 2,3,4 ja 5 treenataan agilityä), mutta harjoitus tekee mestarin! Vähemmän ja vähemmän koirat ottavat häiriötä liitäjistä, Osmokin pysyi jo kaksi minuuttia paikallaan palkatta.

Myös paikalla istuminen paranee kokoajan. Paljon käydään vielä palkkaamassa, muutama koira meni maahan mutta muuten selvittiin virheittä.

Mehän ei olla vielä Osmon kanssa korkattu kisauraa, mutta meillä on tavoitteena mennä kokeeseen vielä tämän vuoden puolella, en paljasta vielä missä ja milloin.. Moni tehisläinen on menossa HSKH'n 25.11.2012 kokeeseen, mikä järjestetään omalla ihanalla Vuokkoset areenallamme. Tervetuloa katsomaan :)

 

Terkuin, Linnea ja Osmo

Törmäilyn myötä suunnitelmat uusiksi

Muutamia viikkoja sitten Tehiksen treeneissä Zack törmäsi hyppyesteeseen pahanoloisesti. Hyppääminen on ollut aina vähän huono Zackillä, sillä kun on ajatukset liiaksi kapulan noutamisessa. Useimmin vain varpaat ovat rapsahtaneet, mutta viime eikoina se on alkanut kolhimaan itseään ihan miten sattuu. Kevyet esteet se kaataa helposti, mutta Vuokkosten este on painava, joten nyt se repi itsensä esteen yli ikävän näköisesti, kun este ei antanut yhtään myöden. Syksyllä yhdessä kisassakin törmäsi kapula edellä esteeseen palatessaan mun luokse. Onneksi Zackin pään sisus on kovaa tekoa, joten sitä ei moiset törmäämiset hetkauta suuntaan eikä toiseen, vaan uudelleen hypätään samalla vauhdin hurmalla. Mutta oishan se kiva, jos järkeä olisi saman verran kuin intoa, niin ehkä se olisi jotain oppinut noista kolhuista, mutta ei niin ei...

Kauhistuin tuosta muutamien viikkojen takaisesta törmäämisestä niin kovin, että syksyn ja alkutalven suunnitelmat pistettiin uusiksi ! Zack ei kisaa eikä edes hyppää ennen kuin hyppytekniikka on hiottu kuntoon. Mun pää ei kestä noita törmäyksiä. Nyt on Zackia hoidatettu osteopaatilla ja viikon päästä päästään aloittamaan hyppyharjoitukset.
Nyt sitten jää väliin marraskuun omat kisat väliin sekä loppu- ja alkuvuoden karsinnat. Seuraavia kisoja katselen sitten, kun on otettu tuntumaa hyppäämiseen uudestaan.

Fiilikset on olleet aika heikot treenaamiseen. Toissa viikon Tehis treenit jäi väliin, kun minä loukkasin töissä jalan ikävästi, joten vissiin sanonnassa "sellainen koira kuin emäntä" lienee totuuden hiven :)

Terveisin, Pia ja Zack