Se on Joulu nyt!

Ainakin varsin jouluiselta Vuokkoset-areenan 1-kenttä näytti, kun tehis-b -ryhmäläiset lähettivät koiriaan merkille, jonka keskelle oli työnnetty iso joulukuusen latvatähti tai kun koirat yritettiin saada löytämään merkki joka oli kimaltavien kuusenpunosten ympäröimä. Kyseessä oli luonnollisesti ryhmämme häiriötreenit. Tässä kohtaa jokaisen tokoilijan kannattaa siis käydä kaivamassa joulukimalteet esiin ja pakata ne treenireppuun. Saimme nimittäin huomata, että erityisesti kuusenpunos merkin ympärillä (2m säteellä) jotenkin kummasti tuntui nielaisevan merkin ja usean koiran oli todella vaikea löytää sitä. Liekö kimaltavat nauhat olleet niin hallitselvia koirien silmissä. Joulutähti, joka sojotti merkin keskellä, ei sen sijaan ollut monellekaan koiralle normaalia merkkiä kummempi tapaus.

Jouluisten merkki-treenien lisäksi vuorossa oli ohjatun noudon, hypyn, hyppynoudon sekä jäävien liikkeiden harjoittelua eri tavoin häiriköidysti tai normaalista poikkeavasti. Ohjatussa noudossa haettavan kapulan lähellä oli ylimääräistä tavaraa ja lisäksi kapula oli kiinni väliaidassa. Hyppynoudossa oli häiriönä lattialle leviteltyjä ja lentäviä leluja, ruokarasia sekä hypyn vieressä istuvia/seisovia ihmisiä + koiranpentu. Lisähaastetta toivat taitavat ohjaajat, jotka onnistuivat heittämään kapulan esimerkiksi kiinni ruokarasiaan tai maassa istuvan häiriöhenkilön jalkoihin.Toisaalla hyppyharjoituksessa kolauteltiin lautoja, ovesta kulki joku ja annettiin häiriökäskyjä. Viimeisenä yksilöliikkeenä oli vielä valinnainen jäävä liike, jonka aikana liikkuri heitti lelun eri etäisyydellä koiran vierestä tai edestä.

Häiriötreenin idean mukaisesti jokaiselle koiralle kuitenkin pyrittiin varmistamaan riittävä määrä onnistumisia haasteista huolimatta. Mielenkiintoista on oli havainnoida jokaisen koiran erilaista suhtautumista haasteisiin ja myös epäonnistumisiin. Joku koira turhautuu nopeammin kuin toinen joka taas jaksaa aina vaan yrittää ja tarjota eri ratkaisuvaihtoehtoja. Esimerkiksi Ronjan kanssa häiriötreeneissä äänenkäyttö usein jonkin verran lisääntyy hämmennyksen tai turhautumisen myötä. Ronja ei myöskään ole se kaikista aktiivisin tarjoaja. Se kokeilee paria vaihtoehtoa ja jos niistä ei mikään kelpaa niin keksii kyllä usein sitten itselleen parempaa tekemistä (tai joskus jää vaan seisomaan..) Hyppynoudossa Ronja ei löytänyt kauemmas lentänyttä kapulaa, joten neiti toi minulle hetken etsinnän jälkeen sitten yhden häiriöleluista. Loogistahan se on – jos kerran jotain käsketään hakea niin jokuhan sieltä on tuotava ohjaajalle, jotta ei menetä palkan mahdollisuutta ;) Tässä kohtaa Ronja tosin joutui pettymään eikä suinkaan saanut palkkaa lelun tuomisesta vaikka yritys hyvä olikin.

Loppuhuipennukseksi tehtiin vielä muutama lyhyt häiriköity paikallaolo-harjoitus, mutta eihän sitä bordercollie-riviä saanut hetkautettua edes rivin edestä täysillä juokseva pyrtsi-pentu. On meillä vaan päteviä koiria ryhmässä! Treenit tuntuivat olleen kaikille varsin antoisat - meille Ronjan kanssa ainakin. Tällaiset treenit ovat ryhmässä treenaamisen parasta antia, koska tämänkaltaisia häiriöitä yksikseen on vaikea järjestää. 

Aurinkoista kevättä ja hankikantoa odotellen, 

Maria, Ronja ja häirikkö-pentu Safir