Tokokunnon testaus

Tämän vuoden Zackin ekat kisat omalla kentällä Ojangossa 4.5. Tarkoituksena tsekata missä mennään ja pääseekö Zack kompuroimatta esteen yli, ja pääsenkö minä yli estekammostani.

Liikejärjestystä en enään muista (sekoitettu), mutta paikalla olot suoritettiin viimeisenä, mikä ei itsestä ole kovin mukavaa, mutta on hyvää treeniä kuitenkin tämäkin järjestys omille hermoille.

Paikalla olot ok, istumisessa oli teputellut muutamaan kertaan, ja paikka makuu kuulemma ryhmän paras.

Seuraaminen suht ok, mutta edelleen Zack punkee liian eteen, erityisesti kisoissa. Ja taisi olla vinoja perusasentojakin.

Zeta tuntui hyvältä, ainakin tämä liike mennyt parempaan päin.

Luoksetulo oli löysähkö ja stopit huonoja, ihmeen hyvät pisteet silti.

Ruutu ja ohjattu ok, ohjatussa merkille meno huonompi kuin ruudussa. On alkanut niin hirveän ärsyttävästi kyyläämään merkkejä, tai on tehnyt niin aiemminkin, mutta tämä tuntuu koko ajan vain pahenevan. Pitänee yrittää palkata tosi usein perusasennosta ennen lähettämistä,  mitä olenkin jonkin verran tehnyt, mutta en nähtävästi riittävästi lainkaan. Tässä just huomaa kriteereistä kiinnipitämisen tärkeyden ! Itse en yhtään tykkää kyttäämisestä ja bordercollien korppikotkamaisesta asennosta, ja nyt pikkuhiljaa Zackista alkaa löytyä noita inhoamisiani piirteitä --> Ei auta kuin katsoa peiliin ja muuttaa omaa käytöstä, eli ei käskyä ennenkuin tekee, kuten haluan.

Hyppynouto :) Pääsi yli esteen, voi luoja miten sydämeni takoi liikkeen alussa. Annoin vahvan hyppy-käskyn ja yli meni mennen tullen. Muistan miten onnellinen olin, ja vaan naureskelin itsekseni vielä seuraavassa liikkeessäkin. Myös treeneissä hyppääminen on onnistunut, vaikka aika harvakseen hyppyä uskallan edelleen tehdä.. Ja rumastihan se edelleen hyppää, mutta hyppytekniikkatreenit on vielä hetken tauolla, koska venäytti niissä treeneissä varpaansa ja ontui tosi pitkään. Nyt täytyy keskittyä Zackin ehjänä pitämiseen SM:iin saakka ja sen jälkeen mietitään hyppytekniikka asioita uudestaa.

Tunnistusnouto, meidän murheenkryyni taas kerran, kuten ennen viime vuoden SM:kin. Hajosi aika pahasti ennen näitä kisoja, mutta sain vähän koottua palasia kasaan, mutta ne treenit ei kuitenkaan tähän kisaan vielä kantaneet, eli tästä liikkeestä 0.

Myös kauko-ohjaus meni huonommin kuin odotin, vaikka ei sekään nyt ole ollut parhaassa kuosissa. Vinotti aika paljon ja teki vaihtoja epäpuhtaasti.

Ykköseen pisteet riitti kuitenkin yhdellä nollalla, 264p ja kolmas sija.

Tehotreeniin siis tunnari, kauko-ohjaus, luoksetulo ja seuraamisen perusasennot sekä oikea paikka!

TOKO Tehis-Cup

Ojangossa on kisailtu epävirallisessa TOKO Tehis-cupissa nyt kahtena arki-iltana, 25.4. ja tänään 15.5. Huhtikuun kokeessa oli vielä hyinen ja tuulinen keli, mutta tänään kisailtiin jo ihanassa auringonpaisteessa.

TOKO Tehis-Cup on tokon tehisryhmien ideoima ja järjestämä epävirallisten tokokokeiden sarja, jossa alemmissa luokissa kilpaillaan sekä osakilpailuvoitoista että kokonaiscupin voitosta. Ylemmissä luokissa on mahdollisus suorittaa kokeenomainen treeni kisaolosuhteissa liikkeenohjaajan kanssa, mutta varsinaiseen kilpailuun ylempien luokkien koirat eivät osallistu.

TOKO Tehis-Cup on kerännyt edellisvuoden tapaan mukavasti koirakoita paikalle, ja paikat täyttyivätkin ilmoittatumisajan alettua melko nopeasti. Itse kisapäivät ovat sujuneet pienestä alkukankeudesta huolimatta mukavasti, toivottavasti myös kilpailijoiden mielestä, ja olemme päässeet nauttimaan hienoista ja välillä hauskoistakin suorituksista. Osassa koirista näkyy vielä nuoruuden into ja pieni pilke silmäkulmassa, kun taas osa koirakoista on jo kokeneita kisaajia, jotka haluavat harjoitella kokeenomaista tilannetta kesän isompia koitoksia varten. Kaikentasoiset koirakot ovat tietysti tervetulleita mukaan kisaamaan ja tehisryhmäläisistä koostuva tuomari- ja liikkeenohjaajajoukko pyrkii ohjeistamaan ja neuvomaan kisaajia kohti entistäkin parempia suorituksia.

Alla vielä alokasluokan sekä avoimen luokan palkitut 15.5. olleesta osakilpailusta.

Ulkokausi avattu!

Tehikset siirtyivät kesälaitumille, tai ainakin pääsimme aloittamaan ulkokauden Ojangon kentillä. Treenipäivänä on yhä keskiviikko mutta nyt tilaa on enemmän ja otimme aukeudesta ilon irti ekalla ulkotreenikerralla :)

On mahtavuutta treenata taas ulkona, koirilla on tilaa juosta ja ruutu mahtuu muuallekin kuin vaan yhteen kulmaan. Ja ei ole samalla lailla edes aikarajoituksia eli treenata saa niin pitkään kuin vain jaksaa. Ja mehän jaksetaan...

Itse treenit aloitimme paikallaoloilla. Kuin tilauksesta pk-kentällä treenasi hoffiporukka koirien haukuttamista, joten saimme hyvän häiriön paikallaoloihin. Laitoimme koirat makaamaan selät haukkuvia hoffeja päin jotta saimme kaiken ilon häiriöstä irti. Hallikaudella viereisten kenttien koirien luukuttaminen häiritsi, ulkokaudella siitäkin osaa ottaa ilon irti. Niin se kesä vaikuttaa mielialaan :)

Paikallaolojen jälkeen siirryimme juhlatunnelmaan, Linnea ja Osmo aloittivat tokouransa ALO1 -tuloksella seuran omissa kokeissa toukokuun alussa. Onnea Linnea ja Osmo! Tulosta juhlittiin asiaankuuluvasti herkuilla :)

Treeneissä suurin osa harjoitteli kisamaisia häiriöitä, esimerkiksi kehääntuloja ahtaasta oviaukosta ja häiriöesineiden ympäröimänä, liikkeiden aloituspaikkoihin siirtymistä ja häiriötä liikkeen alussa. Lisäksi Raila ja Whimsy tekivät kokeenomaisesti alo-luokan. Hurjalle teimme ihmishäiriöitä noutojen palautuksiin, mutta ei se tainnut oikein edes huomata koko häiriötä.

Innostuimme Sannan kanssa ulkona treenaamisesta niin paljon että jatkoimme vielä toisen kierroksen kun muut jo lähtivät. Otimme erityisesti merkki- ja ruutuharkkaa ja siirtelimme ruutua eri kohtiin kentällä (koska ulkona voi siirrellä ruutua kun on tilaa!) Ruudun taakse ja sivulle vedimme häiriöksi kehänauhaa ja muuta häiriötä (tuoleja ja treenikasseja), mutta ei ne Hurjalle ja Hupsille olleet normaaliruutua kummallisempi juttu :)

Nyt keväällä Tehikset ovat järjestäneet mm. luennon tokossa kisaamisesta, koulutuspäivän ja epävirallisen toko Tehis-Cupin. Seuraava Cup osakilpailu onkin tämän viikon keskiviikkona, siitä ja muista Tehiksen tapahtumista on varmaan tulossa juttua seuraavissa blogipostauksissa!
 

Vapputreenit ja kokeiden kokeilua vähitellen

Villi oli tässä alkuvuodesta tutkimus- ja juoksutauolla treeneistä ja näiden taukojen jälkeen on sitten ollut jännää aloittaa treeni- ja kisasuunnitelmat taas uudelleen. Kunnollinen tauko tässä treeneihin tulikin, Villin juoksu kun kestää noin kuusi, kyllä, KUUSI viikkoa…(onneksi sillä on juoksu vaan kerran vuodessa). Harmillisesti meiltä jäi muutama Heidin koulutus välistä, mutta on meillä vielä paljon tehtävää Heidin aikaisempien neuvojenkin pohjalta. Talvihorros on nyt siis kuitenkin ohi ja sitten ruvetaan hommiin.

Toivoin Villin olevan juoksutauon jälkeen tulta ja tappuraa sekä täynnä treeni-intoa, mutta sitä intoa taisikin olla enemmän ohjaajalla. Villi on varmasti mielestään kantavana ja hoitaa raskausaikaansa sen vaatimalla tyyneydellä ja rauhallisuudella. Ei ihan paras lähtökohta ruveta etsimään kadonnutta kisakuntoa, mutta näillä mennään ja koitetaan pitää treeneissä mahdollisimman hauskaa ja unohtaa kuviteltu pentumahan kasvatus.

Vappupäivänä emme pitäneet varsinaisia tehistokotreenejä A-ryhmän kesken, mutta käytiin sitten pienemmällä porukalla treenaamassa viikonlopun omia kokeitakin silmällä pitäen. Hauskat ja mukavat treenit ja menivät meidän osalta sillä tavalla perusvarmasti, että virheitä ei suuremmin tullut, mutta liikkeiden näyttävyys ja nopeus antoivat edelleen odottaa itseään . Tämä sama asenne näkyi sitten myös viikonlopun kokeessa eli ykköstulos EVL:stä kyllä saatiin, mutta parantamista jäi rutkasti. A-ryhmän muita onnistujia olivat Pia ja Zack ykköstuloksella lauantaina ja Mirjami ja Kengu ykköstuloksella sunnuntaina. B-tehisläisiäkin kokeissa oli ja onnistuivatkin hienosti, mutta saavat itse kertoa paremmin tuloksistaan etten vaan sekoile pisteissä ja tuloksissa J

Vappuviikon varsinainen ilonaihe kuitenkin oli ehdottomasti Annen ja Inka-collien kolmas EVL1-tulos ja sitä kautta valioituminen! Hurjasti paljon onnea Anne ja TVA Inka!!!!

Muutama kuva vapputreeneistä, kiitos kuvaaja Teemulle!!!



Meni se kerran lujaakin
Kuva Teemu Jaakola



Oli meillä hauskaakin...ja häntä on typistetty
Kuva Teemu Jaakola

Villi odottaa vuoroaan

Kenguru loikkaa

Tälle kerralle oli suunniteltu hallikauden päättäjäis-treeneiksi temppuratoja, mutta koska meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, niin päätettiin siirtää ratatreenit ensi kerraksi ja tällä kertaa hyödynnettiin aika jokaisen omiin ajankohtaisiin haasteisiin tai mitä nyt kukin halusikaan treenata. 

Ronjan kanssa teimme koemaisen treenin Sannan liikkuroimana siten, että Sanna kertoi seuraavan liikkeen minulle aina vasta liikkeen aloituskohdassa.  (Ja Sanna meinasi unohtaa seuruuttaa meitä ;) ) Siitä en ole ihan varma, että onko mulla koira vai kenguru - sivulle tulo hypyn jälkeen näytti nimittäin enemmän kengurumaiselta kun pomppi 5 loikkaa, että vihdoin pääsi "oikeaan" asentoon. Noin yleisesti meni hyvin, mutta Ronja reagoi tosi vahvasti Sannan "käsky" ja "kiitos"- sanoihin, joten niitä sitten treenattiin toisella pätkällä. Eli tyyliin seisomisesta ennakoi perusasennon "käsky"-sanan kuultuaan ja vastaavasti vapautti itse itsensä liikkeiden jälkeen kuullessaan "kiitos" - sanan. Kovin oli vaikeaa saada Ronja olemaan huomioimatta niitä, mutta toistojen kanssa onnistui kyllä. Näitä vaan pitäisi treenata tooooosi paljon enemmän varsinkin näiden "ihanien tuttujen liikkureiden" kanssa ;) 

Meillä oli kolmelle koirakolle ruhtinaallisesti aikaa, joten kaikki saivat treenattua oman tarpeensa mukaan riittävästi :)  

Hupsista!

Kuvaava otsikko,
Hupsista - unohdin kiireiden keskellä blogin kirjoitusvuoroni toistuvasti!
Hupsista -ajattelin kirjoitella Hupsista :)

Tehiskausi on jo reilusti yli puolen välin, kuinka nopeasti aika onkaan mennyt! Meidän kohdalla kulunut aika sisältää lukemattomia pieniä oivalluksia, isompia avattuja solmuja, ihan oikeaa edistymistä. Toki nuoren koiran kanssa edistymistä kuuluisikin tapahtua, jollei edisty, niin kannattaa pohtia mitä ja miten treenaa, tätä joudun hokemaan itselleni aika usein, omat treenini kun eivät ole aina suunniteltu sen mukaan että "mitä asiaa haluan tällä treenillä parantaa tai vahvistaa" vaan aika usein päädytään vain treenaamaan jotain kivaa ja hauskaa.

Toki työtä on meillä vielä miljoonasti enemmän edessä kuin takana, ja isojakin ongelmia ratkomatta, ja pitkä matka vasta alussa, joka tapauksessa, olen tyytyväinen siitä mihin suuntaan on menty, ja tehistreenit ovat olleet tässä isona apuna. Toki itsellänikin meni aikansa ennen kuin opin hyödyntämään täysin esim. paritreeneissä tarjolla olevan avun, jotenkin perisuomalainen ajatus "no jos vähän liikkuroit mutta kyllä me sitten pärjätään että ei varmaan enempää apua tarvi, ei kai nyt ole liikaa vaivaa jne."

Mikä tehoryhmässä mielestäni on myös ollut erityisen hyvää, niin treenikaverit ovat ihan aidosti kiinnostuneet toisten treeneistä!

Mutta siitä Hupsista

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olemme
-rakentaneet tunnarin
-rakentaneet kaukot

-kasvattaneet seuruun motivaatiota ja saaneet aikaiseksi loikkivan koiran (mä tykkään, tuomarit ehkä ei)
-edelleen pää dyykkailee seuruun liikkeillelähdöissä, mutta jos nyt totta puhutaan niin kai niitä olisi voinut vielä enemmän (!) treenata

-painineet kaikennäköisten ahdistusten ja ahdistuneiden laamahupujen kanssa ja tehneet suuren oivalluksen (jälleen kerran sen saman). Ohjaajan omalla mielialalla ja ajatuksilla on todella suuri vaikutus koiran mielentilaan. Jos ohjaaja on jo kotoa lähtiessa ahdistunut siitä että koira ahdistuu treeneissä, niin näin tulee todennäköisesti käymään, jos ohjaaja sen sijaan ajattelee että vitsit kuinka siistiä saada treenata, koira on terve, olemme molemme hengissä jne. ja yrittää ahdistelun sijaan nauttia treeneistä niin kappas, iloisella ohjaajalla on mukanaan arvoisensa koira. Hassua etten tätä aikanaan kerrasta oppinut, vaan sama piti käydä läpi toisenkin koiran kanssa.

-toinen tärkeä opetus (tuhatta kertaa) on ollut mieti mitä treenaat, jos treenaat noudon vauhtia, niin et voi samassa treenissä nipottaa vinosta perusasennosta, vaan sitä perusasentoa on treenattava erikseen! Mä kun aina luulen pilkkovani asioita, pilkon ehkä, mutta silti niin vaikea keskittyä siihen treenattavaan asiaan!

-kauden aikana on käyty läpi se kun Hups ei osannut/uskaltanut/ei tiennyt että sallittua tarjota olkkarin ulkopuolella mitään. Tästä päästiin koiraan joka karkailee ihan itse suorittamaan kaikkia irtoamista vaativia tehtäviä (ruutu, tunnari, merkki). Tällä hetkellä yritämme kovasti rakentaa arvoa luvan kysymiselle, kyllähän se käskyn kanssa pysyy varastamatta, mutta haluaisin että koira itse haluaa pysyä ja odottaa käskyä, eikä pysy siksi että käsketään.

Olen kovasti miettinyt sitä koska koira on koevalmis, Vapun luennolta mieleen on jäänyt "kun luokan liikkeiden suorittaminen on rutiinia". Ja lähemmäs tätä ollaankin nyt pyritty pääsemään, toisaalta, yleensä tykkään noudattaa vähän alla olevan tyyppisiä ohjenuoria, (kuvat pöllitty netistä) koska mitä enemmän tokoakin treenaa, sitä enemmän omat kriteerit kasvaa, ja etenkin vanhemman koirani kanssa olen joutunut pohtimaan "entä jos se kuolee ennen kuin uskallan taas mennä kokeisiin, kuinka paljon mua sitten kaduttaa ettei käyty" (koira ei siis ole vielä kovin vanha, mutta sen sukulaiset eivät ole olleet erityisen pitkäikäisiä)

 

 



Laitan tähän vielä tämmöisen tsempparilinkin, jos jotakuta jännittää mennä kokeisiin niin tällaisiakin suorituksia siellä on nähty;) Käytän usein vanhempaa koiraani itselle esimerkkinä kun yritän vaikka pienentää jännitystä, hoen jotain "no mutta Hupsin kanssa ei tarvitse pelätä että se karkaa kehästä syömään jonkun nakkipussin"

Mitä tuo video minulle itselleni kertoo, niin koevalmius ei ensijaisesti ja tärkeimpänä tarkoita minulle omien koirieni kohdalla sitä että ne nyt varmasti osaisivat liikkeet rutiininomaisesti, tekisivät ihan 99% varman ykkösen (vaikka tietenkin niitä ykkösiä varten kokeissa käydään) , ihan oikeesti mulle tärkeintä on että koiralla on kivaa kehässä ja se uskoo itsensä ja uskoo tekevänsä oikein ja haluaa tehdä, väärä tunnari, väärä kaukovaihto, reipas stopista läpijuoksu, ihan sama, kunhan tekee ja yrittää. Toki omien kriteerien kiristyessä "virheitä" (= ohjaaja ei ole osannut opettaa) on aina vaikeampi ohittaa.

Vanhemman koirani kanssa meillä tuli se kiva ensin ja liikkeet sitten. Hupsilla on liikkeet, mutta kivaa vielä työstetään, ja tämä jos mikä on haaste ohjaajalle! Ja onhan se myös itsensä soimaamisen paikka, mutta mietimme ennemmin sitä mitä voimme tehdä tänään ja huomenna kuin mitä olisi pitänyt tehdä vuosi sitten toisin :)

ps. se on salakavalasti siirtänyt seuraamispaikan inasen liian eteen

Paritreeniä

Tällä kertaa oli vuorossa paritreeni. Tultiin Osmon kanssa ikävästi myöhässä paikalle, joten muut olivat jo treenanneet yhden kierroksen. Meidän saapuessa paikalle tehtiin muutama paikallaolo, yksi istuminen ja muutama makuu. Osmolle on jo vuodenvaihteesta asti ollut tosi vaikea pysyä paikallaan ja edelleen on viereisillä kentillä agilityä treenaavat todella kova häiriö.

Paritreeneissä oli tosi paljon eri aiheita, me treenattiin Osmon kanssa luosketuloa, se tuppaa tulemaan niin hurjalla vauhdilla, että törmää. Hidastusyritysten jälkeen lopputulos oli, että Osmo tuli vinoon ja jäi kauas. Kultaista keskitietä haetaan siis ;)

Muutamalla koirakolla oli aiheena luoksetulon stopit, myös kaukokäskyjä tuli treenattua. Luoksetulon stoppi on jo jonkin aikaa ollut ainakin Ronjalla tapetilla, kovan työn jälkeen alkaa näkyä edistystä, mm. Heidin opeissa on saatu hyviä neuvoja. HSKH'n omat kisat ovat tulossa ja niihin oli tietysti hinkattava, kukaan ei kuitenkaan halunnut kokeenomaista treeniä. Osmon kanssa jätettiin ilmoittamatta juurikin paikallaolon takia, muuten kaikki liikkeet alkavat olla kasassa.

Linnea & Osmo